Saneerauslaattalaastit vertailussa
30.8.2006
VTT:n tekemiä tartunta-, kostutuskyky- ja valumatestejä varten 400 x 400 x 52 millimetrin kokoisille hiekkapuhalletuille betonilaatoille tehtiin kunkin vedeneristejärjestelmän mukaiset pohjustukset. Pohjustuksissa käytettiin sekä primeria että vedeneristemassaa. Kyseiset tuotteet olivat samoja kuin TM Rakennusmaailman viime numeron vedeneristevertailussa.
Laastit sekoitettiin EN 196 -standardin mukaisella laastisekoittimella noudattaen ohjeiden mukaisia sekoitussuhteita ja kypsytysaikoja. Mikäli sekoitussuhde ilmoitettiin vaihteluvälinä, käytettiin ääripäiden keskiarvoa. Fesconin laastista oli kuitenkin käytännön syistä pakko tehdä niin kosteaa kuin ohje salli.
Tarttumalujuustestejä varten laastia levitettiin huolellisesti hiertäen riittävät määrät kullekin laatalle. Tämän jälkeen laastin aukikammattiin 6 x 6 millimetrin hammasteisella laastikammalla.
Viisi minuuttia aukikampaamisen jälkeen kullekin laatalle sijoiteltiin 10 kappaletta standardin mukaisia testilaattoja, mitoiltaan 50 x 50 millimetriä. Laattoja kuormitettiin tämän jälkeen 20 newtonin voimalla 30 sekunnin ajan. Avoaikakokeessa testilaatat kuitenkin painettiin laastiin vasta 20 minuuttia aukikampaamisen jälkeen.
Kaikissa tartuntakokeissa laastin kuivuminen sai tapahtua vakio-oloissa +23 asteen lämpötilassa ja 50 prosentin suhteellisessa ilmankosteudessa. Avoaika- ja alkutartuntatestejä varten kuivumisaika oli 28 vuorokautta.
Vesirasitustestissä kuivumisaika oli 7 vuorokautta, jonka jälkeen näytekappaleita säilytettiin vesiupotuksessa 21 vuorokauden ajan. Lämpörasitustestissä laasti sai puolestaan kuivua 14 vuorokautta, jonka jälkeen kappaleet vietiin vastaavaksi ajaksi +70-asteiseen lämpökaappiin.
Vetolujuuskokeita varten testilaattoihin liimattiin vetonupit standardin määräämänä ajankohtana. Tartuntalujuus määritettiin kuivumisolosuhteita vastaavassa vakiolämpötilassa ja -ilmankosteudessa Easy M -vetolaitteen avulla.
Kostutuskykytestissä vastaavanlaisille betonilaatoille levitettiin edellä kerrotun menettelytavan mukaisesti laasti, jonka aukikampaamisesta 20 minuutin kuluttua päälle asetettiin kolme 100 x 100 x 6 millimetrin kokoista lasilevyä. Näitä kuormitettiin 50 newtonin voimalla 30 sekunnin ajan. Kostutuskyky määritettiin laastin ja lasin kosketuspinnan prosenttiosuutena.
Valumakokeessa betonialustalle, joka reunaan oli kiinnitetty metallikisko, levitettiin laastia. Sen aukikampaamisesta kahden minuutin päästä laastin päälle asetettiin sovitteiden avulla kolme 100 x 100 millimetrin keraamista laattaa, joita kuormitettiin 50 newtonin voimalla 30 sekuntia.
Sovitteiden poiston jälkeen laattojen ja metallikiskon etäisyydet mitattiin tarkkuusmitalla. Tämän jälkeen betonilaatta nostettiin 20 minuutiksi pystyasentoon. Laatta palautettiin vaaka-asentoon ja laattojen sekä metallikiskon etäisyys mitattiin uudelleen valuman määrittämiseksi.
Taivutuslujuuden ja taipuman määrityksiä varten kustakin laastista valettiin kolme koekappaletta, joiden koko oli 280 x 45 x 3 millimetriä. Koekappaleita säilytettiin ensin 14 vuorokautta polyeteenipussissa ja sen jälkeen vastaava aika ilman pussia vakio-olosuhteissa. Mittaus tehtiin Instron puristus-vetolaitteella nopeudella 2 millimetriä/minuutti.
Edellisten lisäksi laastien vesiliuosten pH määritettiin Orion model 450A -mittarilla. Liuokset valmistettiin sekoittamalla huolellisesti 1 paino-osaa laastia ja 10 paino-osaa ionivaihdettua vettä. Tuloksia ei käytetty laastien arvioinnissa, vaan puhtaasti taustatietona.
Liuosten pH asettui välille 11,7–11,9, mikä osoittaa laastien voimakkaan emäksisyyden. Kyseinen tekijä on syytä ottaa huomioon laatoitustöiden työturvallisuutta varmistettaessa.
Rakennusmaailma (Toimitus)
Osta koko juttu
Tulosta juttu
