Kun pohja pettää alta
25.8.2009
Vanhassa vara parempi
Liikkumaan päässyt pilariperustus oli notkauttanut koko vanhan ulkorakennuksen vinoon. Muutoin hyväkuntoinen rakennus päätettiin pelastaa kengittämällä se uudelleen. Betonipilareiden varaan joskus 40-luvulla rakennettu tilava autotalli/varasto oli palvellut vuosikymmeniä tarpeellisena kalustosuojana. Saman katon alla olivat lisäksi myös liiteri ja kesähuone sekä ulkovessa.
Aikoinaan salaojittamattomaan savimaahan kaivetut betonipilarit perustuksessa pääsivät kuitenkin liikkumaan ja aiheuttivat sen, että rakennus painui rinnetontilla 30 cm toisesta päästä. Varsinaisesti tuulettuvasta alapohjasta ei enää voinut puhua, sillä rakennuksen toinen pääty alkoi jo hipoa maata.
Vajonnut rakennus oli kelvannut vuosikausia talon omistajaperheelle sellaisenaan, joten se oli säästynyt purkamiselta, kunnes omistajavaihdon myötä ryhdyttiin toimenpiteisiin. Paikalle kutsuttiin rakennusalan ammattilainen tutkimaan, josko rakennukselle olisi tehtävissä jotain. Ammattilainen päätyi suosittamaan koko puurakenteisen rakennuksen tunkkaamista väliaikaisesti puupilareiden varaan ja perustuksen uusimista ilman massiivisia purkutoimenpiteitä. Rakennuksessa ei ollut valettuja portaita tai muita rakenteita, jotka hankaloittaisivat nosto-operaatiota.
Noin 11x7 metrin rakennus kohotettiin ilmaan useilla pullotunkeilla ja tuettiin vahvojen pölkkyjen varaan alapohjarungoista. Maata rakennuksen alta kaivettiin pois pääasiassa käsipelillä ja vanhat pilarit poistettiin. Näin rakennuksen alle saatiin ryömintätilaa, jossa notkeat rakennusmiehet mahtuivat suorittamaan alustavia toimenpiteitä.
Tämä vaihe oli todellista myyräntyötä, sillä samalla myös tuuletustilaa rakennuksen alla haluttiin parantaa, joten maata siirrettiin pois niin laajalti kuin suinkin mahdollista. Kovassa savimaassa lapiohommina se ei ollut kovinkaan helppoa.
Uusi betoniantura valettiin yhtenäiseen muottiin rakennuksen pahemmin vajonneessa päädyssä ja päälle muurattiin kevytsoraharkoista yhtenäinen sokkeli. Pitkille sivuille ja rinteen ylempään päätyyn tehtiin pilariperustus valamalla maahan kaivettuihin laatikoihin tukevat betonianturat, joiden päälle muurattiin kevytsoraharkko.
Koska rakennuksen alla ei mahduttu työskentelemään kunnolla, lattian keskiosalta poistettiin pelkästään vanhat tukipilarit ja alapohja tuettiin poikittaisilla teräs- ja kestopuupalkeilla.
Kun perustus ja salaojitus olivat valmiita, voitiin rakennus laskea paikoilleen uusien kenkiensä varaan. Rakennuksen ympäristö pengerrettiin ja alue viimeisteltiin kattamalla se sepelikerroksella. Talon omistaja toteaa, että homma kannatti. Urakka kesti kaksi viikkoa.
Lue aiheesta lisää TM Rakennusmaailman numerosta 5/09, joka ilmestyi 26.8.
Osta koko juttu
Tulosta juttu
